Lake Crescent ja Marymere Falls Olympicin kansallispuistossa

 

Olympicin kansallispuisto vei sydämeni heti ensivierailulla. Tämä Washingtonin osavaltiossa sijaitseva kansallispuisto on täynnä upeita maisemia; vuoristoa, merenrantaa, järviä ja sademetsää. 

Vietimme puistossa kaksi päivää toukokuussa. Sää suosi meitä vierailumme aikana, oli aurinkoista ja lämmintä. 

Aloitimme ensimmäisen päivämme puiston vierailukeskuksesta, joka sijaitsee Port Angelesissa.

Kansallispuistoissa vierailu on Yhdysvalloissa maksullista. Vierailuja varten voi hankkia vuoden voimassa olevan passin tai päiväkohtaisen passin. Olympicin kansallispuistoon pääsymaksu on viikolta 30 dollaria tai vuodelta 55 dollaria. Maksu on autokohtainen, ei ihmisten määrään perustava. 

Me hankimme America the Beautiful -passin, joka maksaa 80 dollaria vuodelta. Se sisältää pääsyn kaikkiin Yhdysvaltojen kansallispuistoihin. Sille tulee varmasti käyttöä, sillä Olympic ei ole osavaltion ainoa kansallispuisto.

Vierailukeskukselta lähtee vuorille Hurricane Ridge Road. Hurricane Ridge on yksi puiston suosituimpia vierailukohteita ja sinne meidänkin oli tarkoitus suunnata. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä aiemmin toukokuussa Hurricane Ridgen vierailukeskus tuhoutui tulipalossa. Koko alue ja tie ylös ovat suljettuina, kunnes sinne saadaan rakennettua väliaikaisia palveluita. 

Siksi jatkoimme valtatietä 101 länteen, kohti Lake Crescentiä. Valtatie 101 kulkee kansallispuiston pohjoisosissa. Liikenne tiellä on vilkasta ja sillä kulkee myös raskasta liikennettä. Ylinopeutta ajavia tukkirekkoja oli liikenteessä paljon.

Lake Crescent on jääkaudella muodostunut vuoristojärvi. Se on syvä, ja tunnettu kirkkaan sinisestä vedestään. Tämä johtuu siitä, että vähäisen typen määrän vuoksi järvessä ei ole juurikaan levää.

Valtatie kulkee aivan järven rannassa, ja jo autosta näkee upeita maisemia. Lisäksi niitä voi pysähtyä ihastelemaan levikkeille, joita on tiellä useita. Järven ympärillä on myös paljon piknik-paikkoja ja vaellusreittejä.

Me jätimme auton järven rannalla sijaitsevan Storm King Ranger Stationin parkkipaikalle. Sieltä lähtee lyhyehkö vaellusreitti Marymere Falls -vesiputoukselle. Reitti on suosittu ja se näkyi jo parkkipaikalla, joka oli aivan täynnä. Tuurilla onnistuimme saamaan juuri lähtevän auton paikan.

Reitti on noin nelisen kilometriä pitkä edestakainen reitti. Sen alussa siirrytään valtatien toiselle puolelle tunnelia pitkin. Liikenteen äänet kuuluvat siis hyvin alussa, mutta pian polku vie syvemmälle metsään.

Polun varrella riitti kuvattavaa ja ihasteltavaa, vanhaa, korkeaa metsää ja virtaavaa vettä. Metsä on niin tiheää, että aurinkoisenakin päivänä reitti oli pääosin varjossa.

Polku on leveä ja hyvin hoidettu. Se on kiva, sillä reitillä on paljon muitakin kävelijöitä. 

Lähempänä putousta oli jonkin verran portaita ja nousua. 

Perillä odotti 27 metriä korkea Marymere Falls -vesiputous. Sitä voi ihastella kahdelta eri tasanteelta. Ja kivahan se oli, kannatti tulla katsomaan!

Suositulla reitillä ei täydellistä luonnonrauhaa saa, mutta tiesin sen etukäteen. Pidin reitistä todella paljon. Se oli sopivan mittainen jetlagin värittämään päivään. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Olympicin kansallispuistoon ja se sai odottamaan seuraavaa päivää entistä enemmän!