Finnairin uudistettu business-luokka Helsingistä Seattleen

Toukokuun lopussa lensin sinivalkoisin siivin Yhdysvaltojen länsirannikolle Seattleen. Ensimmäistä kertaa pääsin poikaystävän luo suoralla lennolla. Hänen muuttonsa Washingtonin osavaltioon helpottaa matkustamista suuresti, ainakin kesäisin, kun Finnairilla on nämä suorat lennot.

Menomatkalle ostin itselleni korotuksen business-luokkaan pisteillä. Finnair uudistaa parhaillaan a330- ja a350-koneitaan, eikä työ ilmeisesti ole vielä ihan valmis. Toivoin tietenkin, että uudistettu matkustamo osuisi kohdalle ja onneksi niin kävi. Toukokuun alussa Finnair kertoi sosiaalisessa mediassaan, että Seattleen lennetään jatkossa ainoastaan uudistetuilla a330-koneilla.

Marimekkoa ja mukava istuin

Lentoni lähti viiden jälkeen. Boarding alkoi neljän jälkeen, mutta koneeseen pääsimme vasta vaille viisi. Siellä odotti oma paikka, 2A.

Ensimmäiset ajatukset matkustamosta ja istuimesta olivat todella positiiviset. Matkustamon väritys on moderni ja istuin mukava. Uudistetussa business-luokassa on AirLounge-istuimet, jotka eroavat perinteisistä lie-flat-istuimista. Istuimen selkänoja ei liiku ollenkaan, mutta siitä saa vuoteen esimerkiksi jalkatuen avulla. Istuin on pesämainen ja tarjoaa kyllä mukavasti yksityisyyttä.  

Paikalla odottivat vesipullo, kaksi tyynyä, makuualusta, peitto ja tossut. 

Matkapakkaus oli Marimekkoa. 

Matkapakkauksen sisällä oli unimaski samasta kuosista, ruotsalaisen L:A Bruketin kosmetiikkatuotteet ja korvatulpat. Flying Essentials -pakkauksesta löytyi manteli-kookoshuulirasva ja kamomilla-laventelikasvovoide. Huulirasva oli ihan ok, mutta kasvovoiteessa oli minulle aivan liian voimakas tuoksu. Kiitosta tuotteet saavat siitä, että ne ovat luonnonkosmetiikkaa, mutta minä olisin mielelläni nähnyt pakkauksessa suomalaisen merkin tuotteita. 

Pian alas istuttuani lennon purseri tuli esittäytymään kaikille matkustajille henkilökohtaisesti ja kertoi myös kapteenin terveiset lentoajasta. Tämä oli todella mukava ele. Lisäksi saimme ensimmäisen juoman. Tarjolla oli mustikkamehua, kivennäisvettä tai kuohuvaa.

Maistuva illallinen

Vaikka boarding kesti ja lähtö myöhästyi hieman, pääsimme pian sujuvasti ilmaan ja lentokorkeuteen. Aukaisin menun ja minulta tultiin heti kysymään, haluaisinko juomista ennen illallista. Valitsin alkoholittoman Blueberry Spritzin. Sen mukana tuotiin pähkinät. 

Illallistarjoilu olisi varmasti normaalisti alkanut pian tämän jälkeen, mutta jouduimme hetkeksi kunnon turbulenssiin. Matkustamahenkilökunta joutui istumaan paikoillaan ja illallisen tarjoilu venyi. Kun lento tasoittui, tarjoilu alkoi nopeasti. 

Illallisen alkupalat ja pääruoka tarjoiltiin samaan aikaan. En tiedä, tehdäänkö näin aina vai johtuiko tämä tarjoilun viivästymisestä.

Alkupaloina oli paahtopaistitatakia ja ponzukastiketta sekä hernepyreetä, sinappi-perunasalaattia ja pikkelöityä punasipulia. Molemmat olivat erittäin hyviä, mutta perunasalaattiannos vei voiton. Sitä olisin syönyt mielelläni enemmänkin.

Pääruoaksi olin valinnut etukäteen grillatuilla kasviksilla täytettyjä tortelloneja ja punaista pestokastiketta. Annos oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään erikoinen. Olen syönyt paljon kasvispasta-annoksia lennoilla economy-luokassa eikä tämä juuri niistä eronnut. 

Jälkiruoaksi oli juustolautanen, lisäksi sain valita sitruunatartaletin ja raparperimoussen väliltä. Valitsin moussen ja se oli ihanaa. 

Illallisen viimeiset lautaset kerättiin pois puoli kahdeksan aikaan, kaksi tuntia lähdön jälkeen.

Sarjoja ja pienet päiväunet

Olin ajatellut, että mahdollisuus nukkua makuuasennossa ja iltapäivällä lähtenyt lento mahdollistaisivat hyvät unet, mutta olin väärässä. En juuri nukkunut. Istuimesta se ei kuitenkaan ollut kiinni. Vaikka makuuasentoa piti ensin vähän haeskella, vuode oli mukava. Se oli myös tarpeeksi pehmeä kyljellään nukkumiseen. 

Kulutin aikaa katsomalla sarjoja. Kävin myös tutkimassa galleyn välipalavalikoimia, sieltä löytyi esimerkiksi sipsejä, välipalapatukoita ja karkkia. Ostin myös internetin koko lennon ajaksi 25 eurolla. Siitä tosin oli iloa lähinnä matkan alku- ja loppupäässä, muuten yhteys oli poikki pitkiä aikoja. 

Ennen laskeutumista meille tarjoiltiin vielä välipala. 

Annoksessa oli vihannespiiras ja tuoreita hedelmiä. Menun mukaan lisukkeena olisi ollut katkarapu-perunasalaatti, mutta minä sain jostain syystä vihersalaatin. Ei haitannut ollenkaan, sillä en voi syödä katkarapuja. 

Vaikka en juuri nukkunut, yhdeksän tuntia meni nopeasti. Se on business-luokan ehdoton etu näillä pitkillä matkoilla, lento tuntuu enemmän elämykseltä kuin raskaalta siirtymiseltä paikasta toiseen. 

Ennen laskeutumista purseri tuli vielä juttelemaan. Hän kertoi, että laskeudumme pian ja kysyi minulta, miksi matkustan Seattleen. Juttelimme sitten hieman pidempäänkin. 

Upeita maisemia laskeutuessa

Olin etukäteen lukenut, että Seattleen laskeutuessa on mahdollisuus nähdä hienoja maisemia. Se sai minut tutkimaan, kummalla puolen konetta kannattaa istua. Arpapeliähän nämä ovat, mutta tällä kertaa kannatti. Washingtonissa oli kaunis, aurinkoinen sää. Sen ansiosta maisemat taisivat olla melkeinpä parhaat mahdolliset. 

Ensin avautui maisema Seattleen.

Paras oli kuitenkin vielä edessä. Pian avautui maisema Mount Rainierille. Tuo yli neljä kilometriä korkea tulivuori näyttäytyi meille kaikessa komeudessaan. 

Tämä oli ensimmäinen kertani Seattle-Tacoman lentokentällä ja hieman jouduin miettimään, että miten siellä edetään. Kentällä oli järjestely, johon en ole vielä muualla Yhdysvalloissa törmännyt. Matkalaukut otetaan ensin hihnalta, ja niiden kanssa jonotetaan maahantulotarkastukseen. 

Se tarkoitti, että business-luokan paikasta ei ollut ihan niin paljon hyötyä jonotilanteen suhteen. Ilmeisesti kentällä voi olla välillä pitkätkin jonot, mutta onneksi nyt oli rauhallisempaa. Jonossa oli vain hieman meitä ennen laskeutuneen Turkish Airlinesin matkustajat. Jonotin puolisen tuntia ja juteltuani hetken mukavan Valtteri Bottas -fanin kanssa pääsin maahan. 

Ajatukset Finnairin business-luokasta

Lento oli hieno kokemus ja ehdottomasti pisteiden arvoinen. Tähän vaikutti eniten lennon henkilökunta. Palvelu oli loistavaa ja erityisesti lennon purseri oli todella ystävällinen. 

Pidin istuimen tarjoamasta yksityisyydestä. Se, että selkänoja ei liiku, on kuitenkin mielestäni huono puoli. Nukkuessa se ei haittaa, sillä vuoteena istuin on kiva. Mutta vähän jäin kaipaamaan American Airlinesin lennoilla kokeiltua makoilua puoli-istuvassa asennossa. 

Ruoka oli lennolla hyvää, ja se oli laitettu tarjolle kauniisti. Välipaloja ja juotavaa sai helposti tarjoilujen välissä. 

Omat ajatukset Finnairista muuten ovat hieman ristiriitaiset. Olin jo siirtymässä muiden yhtiöiden käyttäjäksi, koska Finnairin ehdot lentojen siirrosta ja peruutuksista korona-aikaan hävisivät niin kirkkaasti muille. Lensin tuolloin monta lentoa Yhdysvaltoihin KLM:llä ja Deltalla, ja pääsin KLM:n kanta-asiakkuudessa Silver-tasolle. 

Tänä keväänä julkaistut uutiset palvelujen heikentymisestä eivät ainakaan parantaneet tilannetta. Finnair Plus -jäsenyyden edut heikentyivät mielestäni merkittävästi. 

Olin siis ajatellut luopua Finnairin suosimisesta, mutta suorat lennot eivät tee siitä helppoa. Ja talvisinkin helpoimmat reitit Seattleen lienevät niitä, missä lennetään ensin Finnairilla esimerkiksi Los Angelesiin. On siis kaiketi jatkettava Finnair Plus -pisteiden keräämistä siinä toivossa, että korotus business-luokkaan onnistuu toisenkin kerran.